UGR-arvo (engl. Unified Glare Rating) on valaistuksessa käytetty mittari, joka arvioi häikäisyn määrää tilassa. Se auttaa määrittämään, kuinka häiritsevänä tai epämiellyttävänä ihmiset kokevat valaistuksen. UGR-arvo on erityisen tärkeä toimistoissa, kouluissa ja muissa työtiloissa, joissa häikäisy voi heikentää työtehoa ja mukavuutta.

UGR-arvon merkitys ja laskeminen

UGR-arvo perustuu monimutkaiseen laskentakaavaan, jossa otetaan huomioon useita tekijöitä:

• Valaisimien kirkkaus
• Valaisimien sijoittelu
• Valon suunta
• Tilan ja pintojen heijastavuus
• Valaisimien ja katsojan sijainti suhteessa toisiinsa

Näiden tekijöiden perusteella lasketaan, kuinka paljon valonlähteistä aiheutuva häikäisy ärsyttää tilassa olevia henkilöitä. Mitä korkeampi UGR-arvo, sitä suurempi häikäisyn kokemus on.

UGR-arvot ja niiden merkitys:

UGR < 10: Häikäisy on hyvin vähäistä tai olematonta. Tämä sopii esimerkiksi tiloihin, joissa tarvitaan erittäin pehmeää ja tasaista valaistusta.

UGR 10–16: Häikäisy on vähäistä, eikä sitä yleensä koeta häiritsevänä. Tämä on hyvä valaistusvaatimus esimerkiksi kokoushuoneisiin tai toimistotiloihin.

UGR 16–19: Häikäisy on kohtuullista. Tämä arvo sopii useimpiin työympäristöihin, kuten avotoimistoihin.

UGR 19–22: Häikäisy voi olla hieman häiritsevää, mutta yleensä vielä siedettävää esimerkiksi teollisuus- ja varastotiloissa.

UGR 22–25: Häikäisy on jo huomattavaa ja voi häiritä työskentelyä.

UGR > 25: Häikäisy on erittäin häiritsevää ja epämukavaa, ja se voi haitata merkittävästi keskittymistä ja työntekoa.

UGR-arvoa (Unified Glare Rating) ei mitata suoraan valaisimesta, vaan se lasketaan tietyistä valaisimen ja tilan ominaisuuksista käyttäen matemaattista kaavaa. UGR-arvon laskeminen vaatii tiettyjä tietoja tilasta, valaisimien sijoittelusta ja valon ominaisuuksista. Se on siis laskennallinen suure, joka perustuu useisiin eri tekijöihin, eikä sitä voi suoraan mitata esimerkiksi valomittarilla.

UGR-arvon laskemiseen tarvittavat tekijät

Tässä laskentakaava:

UGR-arvo lasketaan seuraavien tekijöiden perusteella:

1. Valaisimien kirkkaus (L): Valonlähteen kirkkaus (luminanssi), eli kuinka paljon valoa valaisin lähettää katsojan suuntaan.
2. Katsojan sijainti (Ω): Valonlähteiden sijainti suhteessa katsojaan. Tämä liittyy myös siihen, missä valaisimet ovat katsojan näkökentässä ja minkä kokoisina ne näkyvät.
3. Taustavalaistus (L_b): Ympäröivä valaistustaso, eli kuinka kirkkaasti ympäröivät pinnat on valaistu. Häikäisy on voimakkaampaa, jos valaisimet erottuvat huomattavasti kirkkaampina kuin ympäristön pinnat.
4. Valaisimien määrä (p) ja sijainti: Montako valaisinta tilassa on ja kuinka ne on sijoitettu. Mitä useampi valaisin on katsojan näkökentässä, sitä suurempi häikäisy saattaa olla.

UGR-arvon mittaamisen prosessi

Koska UGR-arvo perustuu monimutkaiseen kaavaan ja useisiin eri parametreihin, sen laskemisessa käytetään usein erikoistuneita valaistuksen suunnitteluohjelmia, kuten DIALux, Relux tai muita CAD-pohjaisia valaistuslaskentaohjelmia. Näihin ohjelmiin syötetään:

• Valaisimen tekniset tiedot (luminanssijakauma, valonlähteiden tyyppi jne.)
• Huoneen mitat ja heijastavuudet
• Valaisimien sijoittelu ja korkeus

Näiden tietojen perusteella ohjelma laskee UGR-arvon eri paikoissa tilaa ja antaa arvion siitä, kuinka häiritsevää häikäisy on eri näkökulmista.

Yhteenveto:

• UGR-arvoa ei mitata suoraan valaisimesta, vaan se lasketaan valaistusolosuhteiden ja tilan ominaisuuksien perusteella.
• Laskenta perustuu valaisimien kirkkauteen, niiden sijoitteluun ja ympäröivään valaistukseen.
• UGR-arvo lasketaan erikoistuneilla valaistussuunnitteluohjelmilla tarkkojen mittausten ja tietojen perusteella.