Hyvässä yhteistyössä RMC:n, LST:n, SRV:n ja Telesillan kanssa toteutettiin valaistus tähän valtavaan rakennukseen, joka nyt on luovutettu käyttöön.
Pekka Orne suunnitteli kohteen valaistuksen niin sisä- kuin ulkoalueille.
Valaisimet valmistettiin AD-Lux Oy:n valaisintehtaalla Kaarinassa. Valaisimet ovat kotimaista tuotantoa.
Valaistuksen suunnittelusta ja tuotannosta antaa lisätietoja Pekka Orne
Puhelinnumero: 0400 284 571
Sähköposti: pekka.orne@adlux.fi
HYVÄN VALAISTUKSEN MÄÄRITTELY
Hyvä valaistus edistää työtehokkuutta ja työturvallisuutta sekä vähentää työvirheiden määrää. Näiden kriteereiden toteutumista on kuitenkin hankala mitata, joten käytännössä asia on määriteltävä monisanaisemmin.
Sopiva valaistus koostuu monista asioista, joista valon laatu ja määrä ovat tärkeimpiä. Koska päivänvalon määrä vaihtelee paljon riippuen vuorokaudenja vuodenajasta sekä säästä, pitäisi valaistuksen olla säädeltävä. Häikäisy ja heijastuminen häiritsevät työntekoa ja aiheuttavat huonoja työasentoja.
Hyvän valaistuksen tekijät ovat
VALAISTUKSEN VAIKUTUKSET
Valolla on väliä, koska sekä huono että hyvä valaistus vaikuttavat ihmisiin. Kunnolliseen valaistukseen panostaminen on edullista, koska huonon valaistuksen vaikutukset ovat negatiivisia ja hyvän taas positiivisia. Suuri valon määrä lisää työtehoa ja vähentää tapaturmia sekä parantaa työn tuloksien laatua.
Huonot näkemisolot aiheuttavat silmävaivoja ja huonoja työasentoja. Tämä on toden-näköisempää tarkkuutta vaativaa työtä tehdessä.
Myös tiedonkäsittelyvirheiden määrä on suurempi huonossa valaistuksessa. Kaiken lisäksi hyvä valaistus ei pelkästään vähennä työn kuormittavuutta vaan myös parantaa työtehoa ja etenkin viihtyvyyttä sekä työntekijöiden mielialaa.
Valaistus on yksi työelämän laadun suurimmista tekijöistä. Huono valaistus aiheuttaa uupumusta, joka taas vähentää työkykyä merkittävästi.
Toimistovalaistuksesta tehtyjen tutkimusten mukaan tuottavuus kasvaa useita prosentteja, kun valaistusvoimakkuus nostetaan noin 500 luksista 1600 luksiin. Vaativia näkötehtäviä sisältävissä töissä on mahdollista saavuttaa jopa lähes kymmenen prosentin tuottavuuden kasvu. Samalla virheiden määrä saattaa vähentyä jopa puoleen entisestä. Valaistus-voimakkuuden noston vaikutukset ovat suuremmat, mikäli työntekijät ovat iäkkäämpiä, koska heidän silmänsä tarvitsevat suurta valon määrää nuoria enemmän. Valaistuksen vaikutuksia ei todellakaan sovi vähätellä, eikä valaistuskustannuksissa kannata yrittää säästää. Liian usein valaistus jätetään kiinteistöistä vastaavien päätettäväksi, eikä tällöin välttämättä oteta huomioon valojen vaikutuksessa työskentelevien ajatuksia.
SILMIEN VÄSYMISEN VAIKUTUS TYÖKYKYYN
Huonossa valaistuksessa työskenteleminen aiheuttaa väsymystä, koska silmät rasittuvat puutteellisessa valossa helposti. Valaistuksen pitäisikin olla mahdollisimman sopiva, koska väsyneet silmät aiheuttavat selkeän työkyvyn madaltumisen.
VALON VÄLKYNTÄ
Ihmisen silmällä ei ole hyvää kykyä aistia nopeita valon muutoksia. Aina silmä ei huomaa valon välkkymistä, mutta aivot siitä huolimatta havaitsevat sen. Tällainen värinä häiritsee keskittymiskykyä ja herkimmillä se aiheuttaa helposti pään tai silmien särkyä. Valon välkyntä on yleisimmin perinteisten loistelamppujen ongelma.
VÄSYMYS
Huonossa valaistuksessa työskentely väsyttää silmiä enemmän kuin työnteko hyvässä valaistuksessa. Silmän mukautumistarve on hyvän valaistuksen avulla vähäisempi eikä sen avulla tapahdu turhia silmän liikkeitä. Hyvässä valaistuksessa silmälihaksiin kohdistuva kuormitus on vähäistä, joten ihminen pysyy virkeämpänä.
VALON VAIKUTUS
Valon vaikutusta ihmisen fysiologiaan on tutkittu paljon. On huomattu monia sen aikaansaamia terveysvaikutuksia ja hyviä puolia, kuten sen tuoma positiivinen vaikutus mielialaan
Normaalista työvalaistuksesta puuttuu auringon valolle tyypillinen UV-säteily. Keinotekoisen päivänvalon kaltaisen valon on kuitenkin havaittu lisäävän vireystilaa, suorituskykyä, energiatasoa, keskittymiskykyä, näöntarkkuutta, värien näkemistä ja oppimiskykyä. Erittäin tärkeä on sen tuoma positiivinen vaikutus mielialaan.
Työturvallisuuden taso paranee täysspektrivalon ansiosta, koska sen avulla maailma nähdään mahdollisimman hyvin ja oikein. Päivänvaloa tai keinotekoista päivänvaloa olisi hyvä suosia ja hyödyntää mahdollisimman paljon.
TÄYSSPEKTRIVALO VERRATTUNA KELLERTÄVÄÄN VALOON
Kellertävä valo aiheuttaa helposti häikäisyä, josta seuraa värien muuttumista, silmien väsymistä ja muita silmäongelmia sekä päänsärkyä. Huonolaatuinen valolähde heikentää myös iästä riippuvaa värien erottamista, aiheuttaa poikkeavuuksia värien näkemisessä, visuaalista väsymistä, silmien hajataittoa sekä liki- tai kaukonäköisyyttä. Täysspektrivalo ei vaikuta ihmiseen samoin, vaan se tukee näkemistä, piristää ja tuo hyvän mielen. Täysspektrivalolla on jatkuva spektri.
TOIMISTOJEN VALAISTUS
Toimistotöitä tehdään yleensä näyttöpäätteiden avulla. Työnteon pitää olla mahdollista rasittamatta silmiä. Toimistotiloissa pitää kiinnittää erityistä huomiota valaistuksen suunnitteluun tietokoneiden näyttöpäätteiden vuoksi. Valaisimien asettelun ja valon suuntauksen pitää olla sellainen, että näytöllä ei näy heijastumia eikä muitakaan haittatekijöitä esiinny. Näyttöpäätetyölle sopivan valaistuksen suunnitteleminen on ongelmallista erityisesti siksi, että kirjoitetun tekstin, näppäimistön ja näyttöruudun samanaikainen valaisu on hankalaa. Muun muassa tämän takia paras vaihtoehto olisikin panostaa hyvään yleisvalaistukseen työpistevalaisimien sijaan.
Kunhan valoa on riittävästi ja valaistus on suotuisaa, ei tietokoneen käyttäjä koe muita toimistotyöntekijöitä suurempaa silmien rasitusta.
Vaikka huonosta valaistuksesta ei toimisto-oloissa normaalisti aiheudu suuria riskejä, on asia silti otettava vakavasti. Huonoissa näköergonomian olosuhteissa työntekijöille aiheutuu helposti haittavaikutuksia, kuten niskakipua, silmien väsymistä ja päänsärkyä. Työsuojelunkin perustavoitteena on työntekijöiden hyvinvointi, joten valaistus olisi otettava vakavasti. Huono valaistus estää keskittymisen ja aiheuttaa virheitä.
TUOTANTO JA LOGISTIIKKATILOJEN VALAISTUS
Tuotantotiloissa vaaditaan tarkkuutta ja huonossa valossa ei nähdä tarpeeksi tarkkaan työn tulosta tai tekemisen suorittamista. Tarvitaan siis valoa, jossa ihan oikeasti näkee. Monissa paikoissa myös tilojen pinnat ”syövät” valoa ja siksi on syytä saada valoa niin paljon, että varmistetaan näkeminen.
Myös työturvallisuus on tärkeä osa-alue. Kunnon valossa näkee käyttää koneita ja laitteita. Puhumattakaan tiloista, joissa ajetaan trukeilla ja koneilla. Pitää nähdä ja havainnoida ympäristöä. Olemme valaisseet lukuisia tiloja, joissa on pohdittu edellä mainittujen asioiden parantamista.
MYYMÄLÄTILOJEN VALAISTUS
Myymälässä valaistuksella on merkitystä sekä asiakkaiden, että työntekijöiden kannalta. Myytävänä olevat tuotteet pitää olla hyvin valaistu, jotta tuotteita ostamaan tulevien asiakkaiden on helppo valita tuotteita ja nähdä pakkausten sisältö. Värit ovat tärkeitä ja hyvässä led-valaistuksessa ne näkyvät hyvin.
Turvallisuus on myös tärkeää. Hyvässä valossa ihmiset näkyvät – sekä asiakkaat että henkilökunta.
Valaistuksella saadaan aikaan tunnelmaa, jossa asiakasta houkutellaan ostamaan. Valaistuksen ohjauksella voidaan myös houkutella asiakkaita esimerkiksi lisäämällä valoa silloin kun hyllyjen välissä on asiakkaita.
Kassa-alueen valaistus syytä olla kunnossa, koska siinä käsitellään rahaa ja maksuvälineitä.
Energiansäästö on tälläkin sektorilla tärkeää, koska kaupoissa valot ovat usein aina päällä. Valaistusta voidaan himmentää alueilla, joissa ei ole asiakkaita.
ENERGIAN SÄÄSTÖ VALAISTUKSESSA
Valojen päällä pitäminen on monissa paikoissa tietenkin pakon sanelema juttu, mutta siirtyminen vähemmän kuluttaviin ledeihin on jo merkittävä energiaa säästävä toimenpide.
Lisää säästöä saadaan älykkäällä valaistuksen ohjauksella. Tällöin valot himmennetään tai jopa sammutetaan tiloista, joissa kukaan ei liiku. Valojen ohjaus tapahtuu langattomasti älykkäiden valaisimiin liitettävien sensoreiden avulla. Säädöt voidaan tehdä halutunlaisiksi.
Eräässä vanha valaistus oli noin 800 loisteputkivalaisimella ja ne korvattiin 250 lineaarivalaisimella. Vaikka yksittäisen valaisimen vertaaminen vanhaan valaisimeen ei tuokaan säästöä, mutta uuden valaisimen tehohyöty on paljon suurempi ja uusien määrä on pienempi. Tästä syntyi merkittävää säästöä energian kulutukseen. Lisäksi vielä, kun laitettiin älykäs ohjaus päälle, syntyi lisäsäästöä n. 40 %. Uuden valaistuksen takaisinmaksu jää lyhyeksi, jopa alle kahteen vuoteen. Uudet valaisimet on tarkoitettu kestämään yli 100.000 tuntia, joten käyttöikä on vuosikausia eteenpäin.
Hiilijalanjäljestä ja sen pienentämisestä puhutaan paljon edelleenkin. Käytettävän energian laatu ratkaisee tässä tietenkin paljon. Lisäksi olemme pyrkineet pienentämään ympäristön rasittamista käyttämällä valaisimissamme mahdollisimman paljon kierrätettyjä ja kierrätettäviä materiaaleja. Uutta patentoitua toimistovalaisintamme kehitetään biohajoavasta materiaalista valmistetuksi. Tämä on todellinen ympäristöteko.
SUUNNITTELU AVUKSI -älä osta sikaa säkissä
Uusi valaistus on tärkeää suunnitella käyttäen apuna DiaLux -mallinnusta. Ohjelmalla voidaan simuloida uuden valaistuksen määrä. Samalla arvioidaan aina myös ongelmakohdat tiloissa, joissa vaaditaan yleisvalaistusta suurempaa valon määrää. AD-Luxilta saat veloituksetta uuden valaistuksen suunnitelman. Teemme myös takaisinmaksuajasta laskelman.
Kokonaisremontti voidaan myös rahoittaa, jolloin kustannus voidaan kattaa säästyneellä energiakustannuksella.
Haluatko kuulla lisää? Soita meille, niin tulemme kertomaan. Tai lähetä e-mailia.
Puhelinnumero: 020 792 4240
Sähköposti: adlux@adlux.fi
Jo perinteeksi muodostunut Osta työtä Suomeen -päivä puhuttelee jälleen suomalaisia joulukuun ensimmäisenä perjantaina. Suomalaisten ostopäätöksiä ohjaavia arvoja ovat halu tukea kotimaisuutta ja vastuullisuutta valinnoissaan. Suomalaiset uskovat vahvasti, että tulevan vuoden aikana he jatkavat kotimaisten ja vastuullisten tuotteiden ostamista. Tiedot käyvät ilmi Suomalaisen Työn Liiton Taloustutkimuksella teettämästä tutkimuksesta.
Osta työtä Suomeen -päivä 2.12. osuu tärkeään ajankohtaan ennen joulusesonkia. Epävarman taloustilanteen aiheuttamat kiristykset synkentävät silti monien yritysten näkymiä vuoden tärkeimpänä myyntikautena. Päivän tarkoituksena onkin pysäyttää miettimään omia valintojaan ja niiden vaikutuksia, sekä mitä yksittäinen kuluttaja voi omien kykyjensä mukaisesti tehdä tukeakseen suomalaista työtä vaikeassa taloustilanteessa.
– Kuluttajien suomalaisia tuotteita ja palveluita kohtaan kokemat myönteiset asenteet muuntuivat koronan myötä myynniksi. Venäjän hyökättyä Ukrainaan sota nosti esille oman tuotannon tärkeyden. Myös epävarmuus taloustilanteessamme on saanut monet kuluttajat ja yritykset näkemään aiempaa tärkeämpänä suomalaisen työn aseman vahvistamisen. Tämän vuoksi Osta työtä Suomeen -päivän sanoma koetaan nyt entistäkin ajankohtaisemmaksi, sanoo Suomalaisen Työn Liiton projektipäällikkö Merja Mantila.
Myös yritysmaailmassa lisätään kotimaisia hankintoja
Globalisaatiokehityksen ollessa nyt risteyskohdassa, myös yrityskentässä varaudutaan muutoksiin. Suomalaisen Työn Liiton yrityspäättäjille lokakuussa tehdyssä kyselyssä kävi ilmi, että suurin osa yrityspäättäjistä uskoo suomalaisten yritysten siirtävän toimitusketjujaan joko Suomeen tai muualta maailmasta EU-alueelle seuraavan kolmen vuoden sisällä.
– Toimitusketjujen siirtäminen lähemmäs ja kotimaisten hankintojen lisääminen vahvistaa toimitusvarmuutta ja -sujuvuutta, helpottaa monitorointia sekä pienentää kuljetuksesta aiheutuvia päästöjä. Yritykset nostivat tärkeiksi syiksi toimitusketjujen siirtämisessä myös laadun varmistamista sekä yritysten arvot. Arvopohjaisuus näyttää ohjaavan entistä enemmän hankintoja niin kuluttajien keskuudessa kuin yritysmaailmassakin, kertoo Suomalaisen Työn Liiton toimitusjohtaja Tero Lausala.
Osta työtä Suomeen -päivään voi osallistua ostamalla kotimaista, haastamalla ystävät mukaan ja osallistumalla keskusteluun somessa.
Perimmäinen syy, miksi liityimme STUL-takuun piiriin, on varmistaa kilpailukykymme ja olla samalla viivalla kilpailijoidemme kanssa. Se on myös osoitus siitä, että luotamme omaan tekemiseemme, yhtiön toimitusjohtaja Pekka Orne perustelee.
Hän kertoo, että yritys on aiemminkin toiminut samojen takuuperiaatteiden mukaan. Urakoitsijoilta ja loppuasiakkailta on vuosien mittaan tullut paljon kyselyitä STUL-takuusta, mutta Ornen mukaan takuun piiriin virallisesti liittyminen oli vain unohtunut.
STUL-takuu koskee yrityksen kaikkea omaa valaisintuotantoa: lineaarivalaisimia ja kierrätysmateriaaleista valmistettuja toimistovalaisimia sekä valonheittimiä. Valaisimissa on käytetty mahdollisimman paljon kierrätettyjä ja kierrätettäviä materiaaleja, joita voi niiden elinkaarensa päässä kierrättää uudelleen.
Tässä hieno kirjoitus keinovalon kehityksestä. Kirjoittajat ovat:
LIISA HALONEN, tekniikan tohtori, professori
liisa.halonen@hut.fi
MARJUKKA ELOHOLMA, tekniikan tohtori, tutkija
Teknillinen korkeakoulu, valaistuslaboratorio
Otakaari 5, 02015 TKK
Valolla on ollut aina suuri merkitys ihmiselle. Valo on ollut elintärkeä ihmisen arkiaskareissa, ja se on mahdollistanut monipuolisen toiminnan. Sähkövalon historia on lyhyt verrattuna koko keinovalon historiaan, mutta sähkövalolla on ollut suuri vaikutus yhteiskunnallisessa ja teollisessa kehityksessä.
Kun muinaisaikojen ihminen oppi tekemään tulta, tuli hänestä samalla ensimmäinen keinovalaistuksen käyttäjä. Tulisija oli entisaikojen ihmisille ruoanlaiton ja lämmityksen lisäksi myös valon lähde. Tuli antoi ihmiselle pientä vapautta yön pimeydestä ja turvaa näkymättömiltä yön pedoilta. Aikaa myöten havaittiin, että pihkaiset puut antavat tulisijassa kirkkaampaa valoa. Seuraava askel oli kerätä pihkaa puukepin päähän ja sitoa useampi puukeppi yhteen, jolloin syntyi soihtu ja puukeppi toimi enää vain kädensijana. Oli kehitetty ensimmäinen kannettava valaisin.
Esihistorialliset ihmiset käyttivät primitiivisiä lamppuja valaistakseen luolansa. Näitä lamppuja valmistettiin saatavilla olevista materiaaleista kuten kivestä, simpukankuorista ja sarvista, ja ne oli täytetty rasvalla. Kuuluisista Lascaux'n luolista Ranskasta on löydetty satoja tällaisia lamppuja, joiden iäksi on arvioitu noin 17 000 vuotta.
Keskiajalla öljylamppua paranneltiin, ja olipa Leonardo da Vincilläkin osansa kehitystyössä. Leonardo oli paitsi taiteilija myös tiedemies. Hän tutki mm. valon luonnetta, heijastumista ja taittumista. Hän keksi vuonna 1480 tehdä öljylampun liekin päälle savupiipun, jonka vaikutuksesta lisääntynyt veto kirkasti liekkiä. Suomessa oli keskiajalla käytössä omalaatuinen öljylamppu, jonka säiliönä toimi koverrettu nauris ja sydämenä pellavainen punos ja polttoaineena käytettiin hamppuöljyä. Tällaisia naurislamppuja käytettiin vielä 1700-luvulla paljonkin maamme pappiloissa.
Kaupunkikulttuurin kehittyessä huolestuttiin kadulla liikkuvien turvallisuudesta yöaikaan. Euroopan kaupungeissa öiset kulkijat kuljettivat 1600-luvulla mukanaan öljylyhtyä. Pariisissa otettiin ensiaskelia kohti katuvalaistusta 1650-luvun jälkeen, jolloin lyhyiden katujen molemmissa päissä oli öljylyhdyt. Pidemmillä kaduilla lyhtyjä asetettiin myös keskivälille. Berliinissä annettiin käsky, jonka mukaan joka kolmannen talon asukkaan oli laitettava yöllä palava lyhty talonsa ulkopuolelle ja lyhtyä tuli ylläpitää yhdessä naapurien kanssa. Helsingin kaduilla ensimmäiset valot olivat öljylyhtyjä, joita otettiin käyttöön vuonna 1818. Historia kertoo, että nämä öljylyhdyt valaisivat lähinnä itsensä eivätkä niinkään katuja. Niinpä kaduilla kuljettiin pimeällä kannettavien öljylyhtyjen kanssa.
Yksi kehitysaskel öljylampun historiassa oli uuden polttoaineen valopetrolin keksiminen vuonna 1859. Aluksi nämä petrolilamput olivat vaarallisia, sillä raakapetroli sisälsi bensiiniä, joka helposti saattoi räjäyttää koko lampun. Tislauksen myötä tämä ongelma poistui ja petrolilamppu yleistyi nopeasti kotikäytössä.
Kynttilä keksittiin noin vuonna 400 jKr., mahdollisesti jo hiukan aiemmin. Ennen 1300-lukua ei kynttilöitä suuremmin vielä kodeissa käytetty, mutta niillä oli tärkeä asema esimerkiksi kirkoissa. Parhaat kynttilät valmistettiin mehiläisvahasta, ja niitä käytettiin kirkollisissa rituaaleissa, koska mehiläistä pidettiin puhtauden symbolina. Sittemmin kynttilöiden käyttö yleistyi. Ennen steariinikynttilöitä käytettiin vaha- ja talikynttilöitä. 1500-luvun lopun kynttilät vaativat vahtimista, minkä tiedetään aiheuttaneen harmia mm. tuon ajan kirjailijalle Shakespearelle. Erään Shakespearen näytelmän esityksessä avustajien tehtävänä oli huolehtia lavalla palavista kynttilöistä, jotta liekki ei alkaisi savuttaa. Jotta kynttilöiden valo pysyisi kirkkaana, avustajat joutuivat jatkuvasti astelemaan näyttämön poikki, jopa draaman kiihkeimmillä hetkillä, minkä tiedetään aiheuttaneen taiteellista harmia esitystä seuranneelle Shakespearelle.
Myöhemmin opittiin valmistamaan helppohoitoisempia ja tasalaatuisempia kynttilöitä. Vuonna 1823 opittiin valmistamaan steariinista kynttilöitä, jotka eivät enää valuneet. Valaanöljystä puolestaan saatiin erityisen tasalaatuisia kynttilöitä, joita käytettiin 1860-luvulla myös valonmittauksen standardina.
Kaasun käyttö valaisuun alkoi Euroopassa 1800-luvulla, kun öljy- ja petrolilampun rinnalle tuli kivihiilikaasulla toimiva kaasulamppu. Keksintö ei kuitenkaan ollut uusi, sillä kiinalaiset osasivat käyttää maakaasua valaistukseen jo satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua.
Kaasuvalaistuksen yleistyminen Euroopassa liittyi läheisesti kaupungistumiseen ja teollistumiseen. Euroopassa ensimmäinen pysyvä kaasuvalaistus tehtiin Birminghamin teollisuuskeskukseen vuonna 1802. Lontoon katuvalaistuksessa oli käytössä noin 40 000 kaasulamppua vuonna 1823. Kaasuvalon etuna oli sen helppokäyttöisyys. Kaasuvaloon liittyi myös riskinsä, mikä koitui useiden teatterirakennusten kohtaloksi. Teattereihin tarvittiin valoa, ja kaasun käyttö valaistuksessa oli ensimmäinen todellinen edistysaskel teatterivalaistuksessa. Englannissa Covent Gardenissa kaasuvalaistus oli käytössä jo 1817. Lontoon teattereista Haymarket siirtyi viimeisenä kaasuvalaistukseen vuonna 1843, jolloin kynttilät ja öljylamput tekivät tilaa tälle uuden ajan valaistukselle. New Yorkin teattereista mainittakoon Bowery Theater, joka koki vastoinkäymisiä kaasuvalon kanssa. Se ehti palaa peräti yhdeksän kertaa ennen kuin se purettiin vuonna 1930. On kerrottu, että useita satoja teattereita paloi Euroopassa ja Yhdysvalloissa kaasuvalon varomattoman käytön seurauksena.
Öljylyhtyjä paremmin valaisevat kaasulyhdyt tulivat myös Helsingin kaduille 1860-luvulla. Viimeiset kaasulyhdyt poistettiin Helsingistä 1946.
Sähkön tulon valaistukseen voidaan sanoa saaneen alkunsa jo 1600-luvun loppupuolella, tosin vasta ilmiön keksimisen asteella. Tällöin saksalainen von Guericke havaitsi, että rikkipalloa hangattaessa sähkö aiheuttaa heikkoja valoilmiöitä. Hauskbee puolestaan huomasi ohennetulla ilmalla täytetyn lasipallon alkavan hohtaa valoa sähköiseksi hangattuna. Vaikka keksintö oli merkittävä, ei sillä ollut käytännön merkitystä, sillä palloa piti jatkuvasti hieroa valon ylläpitämiseksi.
Matkalla kohti hehkulampun keksimistä koettiin vielä merkittävä sähköön liittyvä valaistuskeksintö. Englantilainen Davy sai vuonna 1809 Napoleonin palkinnon vuoden parhaasta sähkökeksinnöstä. Oli keksitty valokaari: pariston napoihin kytkettyjen hiilikärkien välille syntyi kirkasta valoa säteilevä alue, kun kärjet olivat sopivalla etäisyydellä toisistaan. Hiilikärkien väliä säätämään tarvittiin kuitenkin jatkuvasti hoitaja, joten tämäkään keksintö ei vielä tuonut käytännön ratkaisuja sähkövalaistukseen.
Venäläinen Jablochkoff rakensi Pariisissa vuonna 1876 käyttökelpoisen kaarilampun. Tässä ns. Jablochkoffin kynttilässä kaarilampun hiilet olivat vierekkäin toisistaan eristettyinä, ja koska molemmat sauvat lyhentyivät yhtä nopeasti, ei tarvittu säätäjää tai säätölaitetta. Kun näitä kynttilälamppuja kytkettiin useita peräkkäin, saatiin kirkas valonlähde. Näin tiedetään valaistun tavarataloja Pariisissa vuonna 1877. Koteihin ei tätä valonlähdettä voitu ajatella sen suuren kirkkauden takia. Haittapuolena oli myös huono käytettävyys: yksi kynttilä paloi vain noin puolitoista tuntia.
Mielenkiintoinen sovellus kaarilampulle liittyi ajatukseen sen käytöstä kaupunkivalaistuksessa 1880-luvulla. Nykyisinkin huikealta tuntuva ajatus oli, että kirkkaalla kaarilampulla ratkaistaan koko kaupungin valaistus asettamalla yksi tai useampi »keinoaurinko» korkealle kaupungin kattojen yläpuolelle. Monissa yhdysvaltalaisissa kaupungeissa tätä ajatusta kokeiltiinkin.
Ranskalainen sähköinsinööri Sébillot matkaili Amerikassa ja sai sieltä »loistavan» idean Pariisin valaisuun. Yhdessä arkkitehti Bourdais'n kanssa hän suunnitteli 360 m korkean tornin, jolla voitaisiin valaista koko Pariisi viiden ja puolen kilometrin säteellä yhdellä ainoalla valonlähteellä tornin huipulta. Herrat jättivät suunnitelmansa vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelyä varten julkistettuun monumenttikilpailuun nimellä Colonne-Soleil, Suuri aurinkotorni. Tälle huikean korkealle tornille kaavailtiin myös rinnakkaiskäyttöjä; sen ylätasanteella olisi ollut näköalapaikka tuhannelle turistille ja tornissa olisi ollut huoneita ilmaterapiaa tarvitseville. Maailmannäyttelyn monumenttikilpailuun tuli vain kaksi ehdotusta, ja aurinkotorni jäi toiselle sijalle. Voiton vei sillanrakennusinsinööri Gustaf Eiffel omalla torniehdotuksellaan. Mikä olisikaan ollut Pariisin tunnus ja maamerkki, jos kisassa olisi käynyt toisin? Kilpailun tuomaristo perusteli Eiffelin tornin hyväksi tehtyä päätöstä sillä, että yksi aurinkotorni ei ennen pitkää kaupungin kasvaessa riittäisi ja korkea torni olisi myös kohde terroristeille, joita jo 1800-luvun lopulla pelättiin.
Hehkulamppu keksittiin virallisesti 1800-luvun lopulla. Kuitenkin jo 1850-luvun vaiheilla kehitystyö hehkulampun ja siihen tarvittavien tekniikoiden työstämisessä oli vilkasta eri puolilla maailmaa. Vuosina 1840–78 tietoon tuli useita keksintöjä, mutta mikään niistä ei vielä johtanut käytännön ratkaisuihin.
Yhdysvaltalainen Thomas Alva Edison on jäänyt historiankirjoihin hehkulampun keksijänä. Yhtä onnekkaita eivät olleet kanadalaiset Henry Woodward ja Matthew Evans, jotka patentoivat hehkulampun v. 1875, mutta epäonnekseen heillä ei ollut rahoitusta keksintönsä kaupallistamiseen. Itse asiassa Edison osti oikeudet tähän patenttiin, ja kehitystyönsä jälkeen hän sitten esitteli ensimmäisen kaupalliseen valmistukseen soveltuvan hehkulampun 21.10.1879.
Edison oli paitsi tuottelias keksijä myös ansiokas PR-mies, joka ymmärsi julkisuuden ja rahamaailman tuen tärkeyden tuotteistuksessa. Vuonna 1878 hänen ystävänsä patenttiasianajaja Lowrey auttoi keräämään 300 000 dollarin pääoman sijoittajilta tukemaan Edisonin työtä. Samana vuonna perustettiin Edison Electric Light Company. Edisonilla oli suuri merkitys sähkön ja sähkövalaistuksen käytön yleistymisessä. Hän oivalsi, että pelkkä lamppu ei riitä, vaan vasta sähköenergian tehokas jakelu turvaisi hehkulampun menestymisen. Edison suunnittelikin erilaisia komponentteja sähkön tuottoa ja jakelua sekä sähkövalaistuksen käyttöönottoa varten.
Uudenvuodenaattona 1879 koettiin ihastelun ja ihmetyksen hetkiä, kun Edison järjesti ensimmäisen yleisen demonstraation uudesta keksinnöstään: New Jerseyn Menlo Parkin katuja, rautatieasemaa ja Edisonin laboratoriota valaistiin sadalla hehkulampulla. Tätä ihmettä ihastelemaan erikoisjunat kuljettivat paikalle joukoittain ihmisiä.
Englantilaiset puolestaan pitävät Sir Joseph Swania hehkulampun keksijänä. Swan oli tehnyt kehitystyötä useiden hehkulampun käytännön valmistukseen liittyvien ongelmien parissa 30 vuotta. Swanin nimiin on kirjattu hehkulamppukeksintö 18.12.1878, siis vuotta ennen kuin Edison esitteli ensimmäisen kaupallisen lamppunsa. Runsaan kuukauden kuluttua siitä, kun Edison esitteli ensimmäisen lamppunsa, Swan joutui esittelemään toimivan hiililankahehkulampun Englannissa 3.2.1879 todistaakseen uudelleen keksintönsä. Swanilla ei kuitenkaan ollut varallisuutta eikä PR-taitoja, joita olisi tarvittu lampun massatuotannon aloittamiseksi. Vaikka Edison olikin saanut nimiinsä hehkulampun patentin Englannissa, sopivat Edison ja Swan myöhemmin patenttikiistansa ja perustivat yhteisen yrityksen Englantiin.
Pariisin maailmannäyttelyssä 1881 hehkulamppu tuli yleiseen tietoisuuteen Euroopassa. Aiempiin valaistustapoihin verrattuna hehkulampun ylivertaisia ominaisuuksia olivat helppohoitoisuus ja soveltuvuus kotikäyttöön.
Suomi oli edelläkävijämaita Euroopassa sähkövalon käyttöönotossa. Tähän vaikutti merkittävästi se, että Finlaysonin johtajan Wilhelm von Nottbeckin poika Carl von Nottbeck työskenteli 1870- ja 1880-lukujen vaihteessa Edisonin tehtaassa Yhdysvalloissa. Carl von Nottbeck teki Edisonin kanssa sopimuksen, jonka mukaan hän lähti yrittämään New Yorkiin rakennettavaa ensimmäistä sähkölaitosta vastaavan laitoksen rakentamista kaukaiseen Pohjolaan, Tampereen Finlaysonin tehdaslaitokseen. Suomessa sähkövalon epäilijät jäivät varjoon, kun tehtaan kutomosalissa sytytettiin 150 hehkulamppua 15.3.1882. Asennustarvikkeet valmistettiin kaikki itse Finlaysonin tehtaan puusepänverstaassa, jossa syntyivät puusta niin lampunpitimet, asennuslistat kuin muutkin tarvittavat sähkötarvikkeet. Edison-yhtiön tiedotuslehden numerossa 6 kerrotaan Edisonin saaneen 17.3.1882 valojen syttymisestä kaapelisähkeen: »Valaistus asennettu 61. leveysasteelle. Täydellinen menestys».
Edisonin hehkulamput olivat syttyneet vain neljässä paikassa Euroopassa ennen Finlaysonin tehdasta, kaikki vuosien 1881 ja 1882 vaihteessa eli vain muutamaa kuukautta aiemmin.
Täysin toisentyyppinen valontuottotapa hehkulangan lämpenemiseen verrattuna on kaasupurkaus. Suljetussa tilassa olevan kaasun lämpötilan kasvaessa syntyy kullekin kaasuyhdisteelle ominaista säteilyä. Purkauslamppujen kehityksessä ovat tavoitteina olleet hehkulamppuun nähden suurempi valotehokkuus, pidempi polttoikä ja valon vaihtoehtoiset väriominaisuudet.
Heti uuden vuosisadan kynnyksellä vuonna 1901 keksijä Hewitt esitteli elohopeahöyryyn perustuvan purkauslampun. Kaasu oli suljettu noin 1,2 m pitkään lasiputkeen ja syntynyt valo oli väriltään sinivihreää. Vuonna 1934 tämän pohjalta kehitettiin vastaavantyyppinen lamppu, jolla voitiin tuottaa valoa suuremmalla teholla pienemmässä tilassa. Elohopealamppuja käytetään vieläkin esimerkiksi katuvalaistuksessa, mutta tehokkaammin valoa tuottavat purkauslamput ovat myöhemmin syrjäyttäneet ne osittain.
Elohopeahöyrylamput olivat edelläkävijöitä loistelampuille. Kun tiedettiin, että elohopeahöyry säteilee paljon silmille näkymätöntä ultraviolettisäteilyä, keksittiin päällystää purkausputken seinämät fluoresoivalla aineella, joka muuttaisi siihen osuvan ultraviolettisäteilyn näkyväksi valoksi. Loistelamput esiteltiin yleisölle ensimmäisen kerran vuonna 1937 New Yorkin messuilla. Ne alkoivat yleistyä 1940-luvulla, ja Suomessa ensimmäiset loistelamput otettiin käyttöön 1941. Loistelamppujen käyttööntuloa voidaan pitää eräänlaisena taitekohtana sähkövalaistuksen historiassa. Kun lamppujen valotehokkuutta saatiin kasvatettua, polttoikää pidennettyä ja lamppujen väriominaisuuksia monipuolistettua, voitiin sähkövalolla osittain korvata jopa päivänvaloa.
Natriumhöyryyn perustuvan purkauslampun kehitys alkoi 1920-luvulla, jolloin valmistettiin ensimmäiset pienpaineiseen natriumpurkaukseen perustuvat lamput. Matalassa natriumhöyryn paineessa syntyvä säteily on monokromaattista, ja sille on ominaista oranssinkeltainen väri. Värien toistosta ei säteilyn monokromaattisuuden takia voi puhua, mutta ehdoton etu on lampun suuri valotehokkuus. Nykyisten pienpainenatriumlamppujen valotehokkuus on jopa 200 lm/W.
Natriumhöyryn paineen kasvaessa purkauksen synnyttämän valon spektri levenee ja keltaisuus vähenee. Suurpainenatriumlamppujen kehitys alkoi 1950-luvulla. Ensimmäiset tällaiset lamput tulivat markkinoille 1965. Lamppujen hyviin ominaisuuksiin kuuluu suuri valotehokkuus; nykyisin se on noin 140 lm/W. Pienpainenatriumlamput ovat kooltaan suuria, ja niiden käyttökohde on pääasiassa tievalaistus. Suurpainenatriumlamppuja käytetään myös tie- ja katuvalaistuksessa ja lisäksi mm. ulkoalue- ja teollisuusvalaistuksessa.
Purkauslampuista oma lajinsa ovat monimetallilamput, joiden purkausputkessa käytetään eri metalliyhdisteitä. Niiden valo sisältää kullekin metallihalogeeniyhdisteelle ominaista säteilyä. Monimetallilamput tulivat markkinoille 1960-luvulla. Nykyään niitä on saatavana useita eri tyyppejä, joiden valontuotto- ja väriominaisuudet ovat erilaiset.
Valon vaikutusta näkemiseen on pitkälti kuvattu ja mallinnettu verkkokalvon tappi- ja sauvasolujen avulla. Vuonna 1722 hollantilainen Antony van Leeuwenhoek teki ensimmäiset havainnot näistä soluista. Vuonna 1834 saksalainen Gottfried Treviranus varmisti näiden olevan »valoherkkiä reseptoreita». Kansainvälisen valaistusjärjestön CIE:n vuonna 1924 julkaisemaa ns. päivänäkemisen spektriherkkyysfunktiota on myös selitetty pitkälti tappisolujen aallonpituusvastetta kuvaavaksi käyräksi.
Yli 150 vuoden ajan uskottiin, että sauvat ja tapit ovat ainoita valoreseptorisoluja ihmissilmässä. Yhdysvaltalainen tutkimusryhmä teki kuitenkin vuonna 2002 mullistavan havainnon: se löysi kolmannentyyppisen valoreseptorin nisäkkään verkkokalvolta. Tätä reseptoria pidetään puuttuneena renkaana, joka auttaa kuvaamaan valon aiheuttamien biologisten vaikutusten mekanismeja. Uskotaan, että valon vaikutukset ulottuvat paljon pidemmälle kuin näkemiseen. Biologiset vaikutukset tarkoittavat, että hyvällä valaistuksella voi olla positiivisia vaikutuksia ihmisen terveyteen, hyvinvointiin, vireystilaan ja unen laatuun (Leppämäki, tässä numerossa). Sauva- ja tappisolujen valoherkkyyden tavoin myös kolmannen valoreseptorin herkkyys vaihtelee valon aallonpituuden mukaan. Maksimiherkkyys valon biologisille vaikutuksille on kuitenkin eri aallonpituusalueella kuin näkemisen spektriherkkyyden maksimi, millä uskotaan olevan merkittäviä vaikutuksia tulevaisuudessa terveellisen valaistuksen määrittämisessä.
Vuonna 2005 kirjoitettu katsaus keinovalon historiasta ei voi olla päättymättä LEDeihin (light emitting diodes). Nämä puolijohdekomponentit kehitettiin 1960-luvulla, mutta valaistuksen tarpeisiin on niiden kehitystyössä panostettu merkittävästi vasta 1990-luvulta alkaen. LEDien etuina valonlähdemarkkinoilla ovat niiden pieni koko, pitkä polttoikä, valotehokkuus (kasvaa jatkuvasti), kestävyys sekä mahdollisuudet säätää valon intensiteettiä ja väriä.
LEDit tarjoavat täysin uusia tapoja toteuttaa valaistuksia, ja niiden ennustetaan mullistavan valaistuskäytännön lähivuosien aikana. Kun Edison 1870-luvulla ryhtyi kehittämään hehkulamppua senaikaisen kaarilamppuvalaistuksen sijalle, hänen kerrotaan todenneen nähdessään kahdeksaan kaarilamppuun perustuvan valonlähteen: »Näin, että se mitä on tehty, ei ole vielä käytännössä hyödyllistä. Kirkasta valoa ei ole jaettu osiin niin, että se voitaisiin tuoda yksityiskoteihin.» Onkin totta, että hehkulampusta tuli oiva kotien valonlähde, ja se mullisti aikansa. Nyt runsas vuosisata Edisonin keksinnön jälkeen, kun pienet LEDit tekevät tuloaan yleisvalaistukseen, ollaan ehkä taas uuden askeleen edessä: valonlähteet voidaan jakaa osiin niin, että valoa tuodaan pieninä yksikköinä esimerkiksi kalusteisiin integroituna sinne, missä sitä mm. kotien, työpaikkojen ja liikenteen erilaisissa toiminnoissa tarvitaan.
Pitkä matka on tultu valon ja ihmisen matkassa luolaihmisten nuotiotulista väriä ja intensiteettiä muuttavaan LED-valaistukseen. Matka jatkuu, sillä tutkimus- ja kehitystyötä tehdään niin valonlähteiden kuin entistä tehokkaampien ja ihmisläheisempien valaistustapojen kehittämisessä.
Valolla uskotaan olevan ihmiseen myös sellaisia biologisia vaikutuksia, joita vielä emme tunne. Uusin tutkimusalue on valaistus- ja aivotutkimuksen yhdistäminen pyrittäessä selvittämään valon fysikaalisia ja biologisia vaikutuksia ihmisen näkemiseen, toimintaan ja terveyteen. Tässä tutkimustyössä on myös Teknillisen korkeakoulun valaistuslaboratorio mukana.
Olemme halunneet kehittää valaisimen, jonka materiaalit eivät kuormita ympäristöä. Kehitystyö alkoi kolmisen vuotta sitten ja matkan varrella havaittiin, että meillä on nyt tulossa tuote, jota ei markkinoilla tällä tavalla toteutettuna ole olemassa. Tätä varten päätimme hakea tälle patenttia, jonka nyt olemme saaneet.
Valaisimen ominaisuudet ovat mitä moninaisemmat, ohjaustapa on älykäs. Lisäksi automatiikka toimii, mikäli niin halutaan. Valaisin tunnistaa ihmisen läsnäolon, jolloin valaisin muistaa edellisen asetuskerran tiedot. Lisäksi valaisin tunnistaa ulkoa tulevan päivänvalon, jolloin valaisin automaattisesti himmentää valon määrää. Tällöin säästyy energiaa. Valon värilämpötilaa on myös mahdollista säätää. Näitä ja muita ominaisuuksia voit kokeilla, mikäli haluat valaisimen työpisteeseesi. Ota yhteyttä meihin, niin voit saada demovalaisimen kokeiltavaksesi. Kysy lisää meiltä: Pekka Orne, puh. 0400 284 571 tai sähköpostilla pekka.orne@adlux.fi
Tytäryhtiömme VAS Nordic Oy:n toiminta on siirtynyt osaksi AD-Luxia. Koko tuotanto on jatkossa AD-Luxin toimintaa.
Lisätietoja antaa: Pekka Orne, puh. 0400 284 571
Uusi kiertotalousvalaisimemme on nyt tuotannossa!
Tämä ympäristöystävällinen ratkaisu vähentää valaistuksen aiheuttamaa hiilijalanjälkeä merkittävästi ledien tuoman energiansäästön lisäksi. Valaisimen rakenteelle on myös haettu patenttia. Kyse on siis myös keksinnöstä.
AD-Lux tuo markkinoille energiatehokkaan ledivalaisimen erityisesti toimistojen valaisimeksi. Runko on valmistettu kokonaan kierrätetystä materiaalista.
Valaisin valaisee sekä ylöspäin että alaspäin. Valittavana on myös pelkästään alaspäin valaiseva malli. Valaisimen ohjaus toimii langattomasti kännykän kautta. Voidaan ohjata myös langattomasta seinäpainikkeesta joko yhtä yksittäistä valaisinta tai useampaa samanaikaisesti.
Valaisin voidaan valita myös värilämpötilasäädöllä, jolloin voi valita mieleisensä värilämpötilan. Lisäksi valittavina ominaisuuksina on liike- ja päivänvalotunnistin.
Valon laatu on myös ratkaisevan tärkeää. Valittavana myös Philipsin ihmiskeskeinen valaistus. Tässä valaisimessa valon spektri on sellainen, jossa ihminen näkee ja jaksaa paremmin. AD-Lux on perinteisesti ollut vaalimassa hyvää, päivänvalon kaltaista keinovaloa sisätiloissa ja nyt me toteutamme alkuperäistä ajatustamme ledeillä.
Klikkaa tästä ja katso tästä kaikki valaisinmallit
Kierrätettävä kotelo & paikallinen toimitusketju.
Liiketunnistin, päivänvalotunnistin ja langaton ohjaus.
Värilämpötilan säätö ja häikäisyä ehkäisevät linssit.
Pyydä meiltä esittely ja vaikkapa mallivalaisin kokeiltavaksi: adlux@adlux.fi tai puhelimella 02 517 0300
Tapiolla on pitkä ja monipuolinen kokemus yritystoiminnan johtamisesta ja nyt on hän on lupaunut tulla toimintaamme mukaan tuomaan näkemyksiään ja apujaan liiketoimintastrategian kehittämiseen.
AD-Luxissa on nyt kaksi neuvonantajan roolissa olevaa henkilöä. Pentti Jäntti on toiminut tuotekehityksemme vetäjänä jo kohta kaksi vuotta.
Uudistimme kotisivujamme helpottamaan tuotteiden tietojen valitsemista.
Nyt voit löytää sopivan valaisimen valitsemalla valaistavan kohteen. Olemme jaotelleet tilat näin:
Valasimien alta löytyvät tehot (W) ja luumenit. Lisäksi sieltä löytyvät myös tekniset datasheetit + valonjakotiedostot DiaLuxia varten.
Linkit sähkönumeroihin löytyvät myös. Siellä on kaksi eri numeroa, eri värilämpötiloja varten.
Tämä uudistus selkeyttää tuotehakua. Referenssikohteet rullaavat niminä sivujen alareunassa. Myös instagramin kohteet ovat sivujen alaosassa. Sinne päivittyvät kaikki instassa julkaisemamme kuvat.
Alareunasta löytyvät myös myynti- ja takuuehdot.
Finnish 
English