L80B10
L80B10 This type of number sequence is usually found in information provided by manufacturers and sellers of lighting products. So, what does it mean?
Gradual decline in light output is related to the aging of the components in a luminaire. This includes the decrease in light output of individual LEDs, complete LED failure, and the contamination of optical elements (such as lenses and reflectors). As a result, the light output is reduced from the initial value to a certain level, which defines the so-called lifetime of an LED luminaire.
The lifetime of a luminaire is indicated by the term LxBy. It describes the relative light output of an LED luminaire after a certain period of use. The period of use is described in hours, after which no more than y % of the luminaires in use produce less than x % of the initial light output. In AD-Lux linear luminaires, the period of use is 100,000 hours.
.
Lx describes the relative light output of the luminaire: L80 indicates that the luminaire still produces 80% of the original light output.
By is an additional specification that indicates what percentage of the same type of LED luminaires produce BELOW the stated L value. For example, L80B10 100,000 h means that no more than 10% of the same type of LED luminaires have a luminous flux below 80% after 100,000 hours of use.
Sudden drop in luminous flux
The actual service life of an LED luminaire cannot be determined solely based on the gradual decrease in luminous flux of the LEDs. A luminaire or light source module based on LED technology is a technical device that consists of a large number of different components.
Within the framework of a long service life and a certain warranty, the reliability of the entire lighting system must be considered.
Source: Philips
Hyvässä yhteistyössä RMC:n, LST:n, SRV:n ja Telesillan kanssa toteutettiin valaistus tähän valtavaan rakennukseen, joka nyt on luovutettu käyttöön.
Pekka Orne suunnitteli kohteen valaistuksen niin sisä- kuin ulkoalueille.
Valaisimet valmistettiin AD-Lux Oy:n valaisintehtaalla Kaarinassa. Valaisimet ovat kotimaista tuotantoa.
Valaistuksen suunnittelusta ja tuotannosta antaa lisätietoja Pekka Orne
Puhelinnumero: 0400 284 571
e-mail: pekka.orne@adlux.fi
DEFINITION OF GOOD LIGHTING
Hyvä valaistus edistää työtehokkuutta ja työturvallisuutta sekä vähentää työvirheiden määrää. Näiden kriteereiden toteutumista on kuitenkin hankala mitata, joten käytännössä asia on määriteltävä monisanaisemmin.
Good lighting promotes work efficiency and safety while reducing the number of work errors. However, measuring the achievement of these criteria is difficult, so the matter must be defined in more detail in practice. Appropriate lighting consists of many things, with light quality and quantity being the most important. As daylight varies greatly depending on the time of day, the season, and the weather, lighting should be adjustable. Glare and reflection disrupt work and cause poor posture.
Factors of good lighting are:
EFFECTS OF LIGHTING
Light matters because both poor and good lighting affect people. Investing in proper lighting is cost-effective because the effects of poor lighting are negative, while those of good lighting are positive. A large amount of light increases work efficiency and reduces accidents, as well as improves the quality of work results.
Poor visual conditions cause eye problems and poor posture, which is more likely to happen when work requiring precision is done.
The amount of data processing errors is also greater in poor lighting. In addition, good lighting not only reduces the burden of work but also improves work efficiency, especially comfort and mood of workers.
Lighting is one of the biggest factors in the quality of work. Poor lighting causes exhaustion, which significantly reduces work capacity.
According to studies on office lighting, productivity increases by several percent when illumination is increased from about 500 lux to 1600 lux. It is possible to achieve an increase in productivity of even almost ten percent in tasks involving demanding visual tasks. At the same time, the number of errors may decrease by up to half. The effects of increasing illuminance are greater if the workers are older because their eyes require more light than young people. The effects of lighting should not be underestimated, and it is not advisable to try to save on lighting costs. Too often, the responsibility of lighting is left to those responsible for the building, and the views of those working under the lights are not necessarily taken into account.
THE IMPACT OF EYE FATIGUE ON WORK CAPACITY
Working in poor lighting causes fatigue because the eyes easily strain in insufficient light. Lighting should therefore be as appropriate as possible because tired eyes cause a clear decrease in work capacity.
FLICKER
The human eye does not have a good ability to sense rapid changes in light. The eye does not always notice the flicker of light, but the brain nevertheless perceives it. Such vibration disrupts concentration and in the most sensitive causes headaches or eye pain. Flicker is common in older light sources, but today's lights are generally flicker-free.
FATIGUE
Working in poor lighting tires the eyes more than working in good lighting. The need for eye adjustment is less with good lighting, and unnecessary eye movements are avoided. In good lighting, the strain on the eye muscles is minimal, so people stay more alert.
THE EFFECT OF LIGHT
The effect of light on human physiology has been extensively studied. Many health benefits and positive effects have been observed, such as the positive impact on mood.
Normal work lighting lacks the UV radiation typical of sunlight. However, light similar to artificial daylight has been found to increase alertness, performance, energy level, focus, visual acuity, color perception, and learning ability. The positive effect on mood is also extremely important.
Full-spectrum light improves work safety because it enables the world to be seen as well and correctly as possible. Daylight or artificial daylight should be preferred and utilized as much as possible.
FULL SPECTRUM LIGHT COMPARED TO YELLOWISH LIGHT
Yellow light easily causes glare, which can lead to color distortion, eye fatigue, other eye problems, and headaches. Poor quality light sources also weaken age-dependent color perception, cause abnormalities in color vision, visual fatigue, astigmatism, and near- or farsightedness. Full-spectrum light does not affect humans in the same way, but supports vision, energizes and brings good mood. Full-spectrum light has a continuous spectrum.
OFFICE LIGHTING
Office work is typically done using computer monitors. The work must be possible without straining the eyes. Special attention must be paid to the lighting design in office spaces due to computer monitors. The placement and direction of the lighting fixtures must be such that there are no reflections on the screen or other adverse factors. Designing lighting suitable for computer monitor work is problematic, especially because illuminating written text, a keyboard, and a computer screen at the same time is difficult. For this reason, the best option would be to invest in good general lighting instead of work desk lamps.
As long as there is sufficient light and the lighting is favorable, a computer user does not experience greater eye strain than other office workers.
Although poor lighting in office environments normally does not cause major risks, the issue should still be taken seriously. Poor visual ergonomics conditions can easily cause adverse effects on workers, such as neck pain, eye fatigue, and headaches. The fundamental goal of occupational safety and health is the well-being of workers, so lighting should be taken seriously. Poor lighting hinders concentration and causes errors.
PRODUCTION AND LOGISTICS FACILITY LIGHTING
In production facilities, precision is required and poor lighting does not allow for a detailed view of the result of the work or the performance of the task. Therefore, lighting is needed where you can actually see. In many places, the surfaces of the premises also "eat up" the light, so it is necessary to have enough light to ensure visibility.
Also, occupational safety is an important area. With proper lighting, one can see and use machines and equipment, not to mention spaces where forklifts and other machinery are operated. One must see and observe the environment. We have illuminated numerous spaces where improving the aforementioned issues has been considered.
LIGHTING IN RETAIL SPACES
In the store, lighting is important for both customers and employees. The products for sale must be well lit so that customers who come to buy the products can easily choose the products and see the contents of the packaging. Colors are important and in a good LED lighting they are well visible.
Security is also important. In a good light, people are visible - both customers and staff.
Lighting creates an atmosphere where the customer is enticed to make a purchase. Lighting control can also be used to attract customers, for example by adding light when there are customers between the shelves.
The lighting in the cash register area should be in order, as it deals with money and means of payment.
Energy saving is important in this sector as well, because the lights in shops are often always on. The lighting can be dimmed in areas where there are no customers.
ENERGY SAVING IN LIGHTING
Keeping lights on is, of course, a necessity in many places, but transitioning to less consuming LED lights is already a significant energy-saving measure.
Additional savings can be achieved through intelligent lighting control. In this case, the lights are dimmed or even turned off in rooms where no one is moving. The control of the lights is done wirelessly through sensors connected to intelligent luminaires. The settings can be adjusted as desired.
In one case, there were about 800 fluorescent lamps in the old lighting system and they were replaced with 250 linear luminaires. Although comparing a single luminaire to an old one may not bring savings, the new luminaire's efficiency is much higher, and the number of new ones is smaller. This resulted in significant energy savings. In addition, when intelligent control was activated, additional savings of approximately 40% were achieved. The payback period for the new lighting is short, even less than two years. The new luminaires are designed to last for over 100,000 hours, so the lifespan is years ahead.
The carbon footprint and its reduction are still widely discussed. The quality of energy used is, of course, a crucial factor in this regard. In addition, we have aimed to reduce the burden on the environment by using as much recycled and recyclable materials as possible in our lighting fixtures. Our new patented office lighting is being developed to be made from biodegradable materials. This is a truly environmentally-friendly act.
DESIGN FOR ASSISTANCE
It is important to design the new lighting using DiaLux modeling as an aid. The program can simulate the amount of new lighting. At the same time, problem areas in spaces where more light than general lighting is required are always assessed. AD-Lux provides a new lighting plan free of charge. We also calculate the payback period.
The entire renovation can also be financed, so the cost can be covered by the saved energy costs.
Do you want to hear more? Call us and we'll come to tell you more. Or send an email.
Tel +358 20 792 4240
e-mail: adlux@adlux.fi
Jo perinteeksi muodostunut Osta työtä Suomeen -päivä puhuttelee jälleen suomalaisia joulukuun ensimmäisenä perjantaina. Suomalaisten ostopäätöksiä ohjaavia arvoja ovat halu tukea kotimaisuutta ja vastuullisuutta valinnoissaan. Suomalaiset uskovat vahvasti, että tulevan vuoden aikana he jatkavat kotimaisten ja vastuullisten tuotteiden ostamista. Tiedot käyvät ilmi Suomalaisen Työn Liiton Taloustutkimuksella teettämästä tutkimuksesta.
Osta työtä Suomeen -päivä 2.12. osuu tärkeään ajankohtaan ennen joulusesonkia. Epävarman taloustilanteen aiheuttamat kiristykset synkentävät silti monien yritysten näkymiä vuoden tärkeimpänä myyntikautena. Päivän tarkoituksena onkin pysäyttää miettimään omia valintojaan ja niiden vaikutuksia, sekä mitä yksittäinen kuluttaja voi omien kykyjensä mukaisesti tehdä tukeakseen suomalaista työtä vaikeassa taloustilanteessa.
– Kuluttajien suomalaisia tuotteita ja palveluita kohtaan kokemat myönteiset asenteet muuntuivat koronan myötä myynniksi. Venäjän hyökättyä Ukrainaan sota nosti esille oman tuotannon tärkeyden. Myös epävarmuus taloustilanteessamme on saanut monet kuluttajat ja yritykset näkemään aiempaa tärkeämpänä suomalaisen työn aseman vahvistamisen. Tämän vuoksi Osta työtä Suomeen -päivän sanoma koetaan nyt entistäkin ajankohtaisemmaksi, sanoo Suomalaisen Työn Liiton projektipäällikkö Merja Mantila.
Myös yritysmaailmassa lisätään kotimaisia hankintoja
Globalisaatiokehityksen ollessa nyt risteyskohdassa, myös yrityskentässä varaudutaan muutoksiin. Suomalaisen Työn Liiton yrityspäättäjille lokakuussa tehdyssä kyselyssä kävi ilmi, että suurin osa yrityspäättäjistä uskoo suomalaisten yritysten siirtävän toimitusketjujaan joko Suomeen tai muualta maailmasta EU-alueelle seuraavan kolmen vuoden sisällä.
– Toimitusketjujen siirtäminen lähemmäs ja kotimaisten hankintojen lisääminen vahvistaa toimitusvarmuutta ja -sujuvuutta, helpottaa monitorointia sekä pienentää kuljetuksesta aiheutuvia päästöjä. Yritykset nostivat tärkeiksi syiksi toimitusketjujen siirtämisessä myös laadun varmistamista sekä yritysten arvot. Arvopohjaisuus näyttää ohjaavan entistä enemmän hankintoja niin kuluttajien keskuudessa kuin yritysmaailmassakin, kertoo Suomalaisen Työn Liiton toimitusjohtaja Tero Lausala.
Osta työtä Suomeen -päivään voi osallistua ostamalla kotimaista, haastamalla ystävät mukaan ja osallistumalla keskusteluun somessa.
Perimmäinen syy, miksi liityimme STUL-takuun piiriin, on varmistaa kilpailukykymme ja olla samalla viivalla kilpailijoidemme kanssa. Se on myös osoitus siitä, että luotamme omaan tekemiseemme, yhtiön toimitusjohtaja Pekka Orne perustelee.
Hän kertoo, että yritys on aiemminkin toiminut samojen takuuperiaatteiden mukaan. Urakoitsijoilta ja loppuasiakkailta on vuosien mittaan tullut paljon kyselyitä STUL-takuusta, mutta Ornen mukaan takuun piiriin virallisesti liittyminen oli vain unohtunut.
STUL-takuu koskee yrityksen kaikkea omaa valaisintuotantoa: lineaarivalaisimia ja kierrätysmateriaaleista valmistettuja toimistovalaisimia sekä valonheittimiä. Valaisimissa on käytetty mahdollisimman paljon kierrätettyjä ja kierrätettäviä materiaaleja, joita voi niiden elinkaarensa päässä kierrättää uudelleen.
Tässä hieno kirjoitus keinovalon kehityksestä. Kirjoittajat ovat:
LIISA HALONEN, tekniikan tohtori, professori
liisa.halonen@hut.fi
MARJUKKA ELOHOLMA, tekniikan tohtori, tutkija
Teknillinen korkeakoulu, valaistuslaboratorio
Otakaari 5, 02015 TKK
Valolla on ollut aina suuri merkitys ihmiselle. Valo on ollut elintärkeä ihmisen arkiaskareissa, ja se on mahdollistanut monipuolisen toiminnan. Sähkövalon historia on lyhyt verrattuna koko keinovalon historiaan, mutta sähkövalolla on ollut suuri vaikutus yhteiskunnallisessa ja teollisessa kehityksessä.
Kun muinaisaikojen ihminen oppi tekemään tulta, tuli hänestä samalla ensimmäinen keinovalaistuksen käyttäjä. Tulisija oli entisaikojen ihmisille ruoanlaiton ja lämmityksen lisäksi myös valon lähde. Tuli antoi ihmiselle pientä vapautta yön pimeydestä ja turvaa näkymättömiltä yön pedoilta. Aikaa myöten havaittiin, että pihkaiset puut antavat tulisijassa kirkkaampaa valoa. Seuraava askel oli kerätä pihkaa puukepin päähän ja sitoa useampi puukeppi yhteen, jolloin syntyi soihtu ja puukeppi toimi enää vain kädensijana. Oli kehitetty ensimmäinen kannettava valaisin.
Esihistorialliset ihmiset käyttivät primitiivisiä lamppuja valaistakseen luolansa. Näitä lamppuja valmistettiin saatavilla olevista materiaaleista kuten kivestä, simpukankuorista ja sarvista, ja ne oli täytetty rasvalla. Kuuluisista Lascaux'n luolista Ranskasta on löydetty satoja tällaisia lamppuja, joiden iäksi on arvioitu noin 17 000 vuotta.
Keskiajalla öljylamppua paranneltiin, ja olipa Leonardo da Vincilläkin osansa kehitystyössä. Leonardo oli paitsi taiteilija myös tiedemies. Hän tutki mm. valon luonnetta, heijastumista ja taittumista. Hän keksi vuonna 1480 tehdä öljylampun liekin päälle savupiipun, jonka vaikutuksesta lisääntynyt veto kirkasti liekkiä. Suomessa oli keskiajalla käytössä omalaatuinen öljylamppu, jonka säiliönä toimi koverrettu nauris ja sydämenä pellavainen punos ja polttoaineena käytettiin hamppuöljyä. Tällaisia naurislamppuja käytettiin vielä 1700-luvulla paljonkin maamme pappiloissa.
Kaupunkikulttuurin kehittyessä huolestuttiin kadulla liikkuvien turvallisuudesta yöaikaan. Euroopan kaupungeissa öiset kulkijat kuljettivat 1600-luvulla mukanaan öljylyhtyä. Pariisissa otettiin ensiaskelia kohti katuvalaistusta 1650-luvun jälkeen, jolloin lyhyiden katujen molemmissa päissä oli öljylyhdyt. Pidemmillä kaduilla lyhtyjä asetettiin myös keskivälille. Berliinissä annettiin käsky, jonka mukaan joka kolmannen talon asukkaan oli laitettava yöllä palava lyhty talonsa ulkopuolelle ja lyhtyä tuli ylläpitää yhdessä naapurien kanssa. Helsingin kaduilla ensimmäiset valot olivat öljylyhtyjä, joita otettiin käyttöön vuonna 1818. Historia kertoo, että nämä öljylyhdyt valaisivat lähinnä itsensä eivätkä niinkään katuja. Niinpä kaduilla kuljettiin pimeällä kannettavien öljylyhtyjen kanssa.
Yksi kehitysaskel öljylampun historiassa oli uuden polttoaineen valopetrolin keksiminen vuonna 1859. Aluksi nämä petrolilamput olivat vaarallisia, sillä raakapetroli sisälsi bensiiniä, joka helposti saattoi räjäyttää koko lampun. Tislauksen myötä tämä ongelma poistui ja petrolilamppu yleistyi nopeasti kotikäytössä.
Kynttilä keksittiin noin vuonna 400 jKr., mahdollisesti jo hiukan aiemmin. Ennen 1300-lukua ei kynttilöitä suuremmin vielä kodeissa käytetty, mutta niillä oli tärkeä asema esimerkiksi kirkoissa. Parhaat kynttilät valmistettiin mehiläisvahasta, ja niitä käytettiin kirkollisissa rituaaleissa, koska mehiläistä pidettiin puhtauden symbolina. Sittemmin kynttilöiden käyttö yleistyi. Ennen steariinikynttilöitä käytettiin vaha- ja talikynttilöitä. 1500-luvun lopun kynttilät vaativat vahtimista, minkä tiedetään aiheuttaneen harmia mm. tuon ajan kirjailijalle Shakespearelle. Erään Shakespearen näytelmän esityksessä avustajien tehtävänä oli huolehtia lavalla palavista kynttilöistä, jotta liekki ei alkaisi savuttaa. Jotta kynttilöiden valo pysyisi kirkkaana, avustajat joutuivat jatkuvasti astelemaan näyttämön poikki, jopa draaman kiihkeimmillä hetkillä, minkä tiedetään aiheuttaneen taiteellista harmia esitystä seuranneelle Shakespearelle.
Myöhemmin opittiin valmistamaan helppohoitoisempia ja tasalaatuisempia kynttilöitä. Vuonna 1823 opittiin valmistamaan steariinista kynttilöitä, jotka eivät enää valuneet. Valaanöljystä puolestaan saatiin erityisen tasalaatuisia kynttilöitä, joita käytettiin 1860-luvulla myös valonmittauksen standardina.
Kaasun käyttö valaisuun alkoi Euroopassa 1800-luvulla, kun öljy- ja petrolilampun rinnalle tuli kivihiilikaasulla toimiva kaasulamppu. Keksintö ei kuitenkaan ollut uusi, sillä kiinalaiset osasivat käyttää maakaasua valaistukseen jo satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua.
Kaasuvalaistuksen yleistyminen Euroopassa liittyi läheisesti kaupungistumiseen ja teollistumiseen. Euroopassa ensimmäinen pysyvä kaasuvalaistus tehtiin Birminghamin teollisuuskeskukseen vuonna 1802. Lontoon katuvalaistuksessa oli käytössä noin 40 000 kaasulamppua vuonna 1823. Kaasuvalon etuna oli sen helppokäyttöisyys. Kaasuvaloon liittyi myös riskinsä, mikä koitui useiden teatterirakennusten kohtaloksi. Teattereihin tarvittiin valoa, ja kaasun käyttö valaistuksessa oli ensimmäinen todellinen edistysaskel teatterivalaistuksessa. Englannissa Covent Gardenissa kaasuvalaistus oli käytössä jo 1817. Lontoon teattereista Haymarket siirtyi viimeisenä kaasuvalaistukseen vuonna 1843, jolloin kynttilät ja öljylamput tekivät tilaa tälle uuden ajan valaistukselle. New Yorkin teattereista mainittakoon Bowery Theater, joka koki vastoinkäymisiä kaasuvalon kanssa. Se ehti palaa peräti yhdeksän kertaa ennen kuin se purettiin vuonna 1930. On kerrottu, että useita satoja teattereita paloi Euroopassa ja Yhdysvalloissa kaasuvalon varomattoman käytön seurauksena.
Öljylyhtyjä paremmin valaisevat kaasulyhdyt tulivat myös Helsingin kaduille 1860-luvulla. Viimeiset kaasulyhdyt poistettiin Helsingistä 1946.
Sähkön tulon valaistukseen voidaan sanoa saaneen alkunsa jo 1600-luvun loppupuolella, tosin vasta ilmiön keksimisen asteella. Tällöin saksalainen von Guericke havaitsi, että rikkipalloa hangattaessa sähkö aiheuttaa heikkoja valoilmiöitä. Hauskbee puolestaan huomasi ohennetulla ilmalla täytetyn lasipallon alkavan hohtaa valoa sähköiseksi hangattuna. Vaikka keksintö oli merkittävä, ei sillä ollut käytännön merkitystä, sillä palloa piti jatkuvasti hieroa valon ylläpitämiseksi.
Matkalla kohti hehkulampun keksimistä koettiin vielä merkittävä sähköön liittyvä valaistuskeksintö. Englantilainen Davy sai vuonna 1809 Napoleonin palkinnon vuoden parhaasta sähkökeksinnöstä. Oli keksitty valokaari: pariston napoihin kytkettyjen hiilikärkien välille syntyi kirkasta valoa säteilevä alue, kun kärjet olivat sopivalla etäisyydellä toisistaan. Hiilikärkien väliä säätämään tarvittiin kuitenkin jatkuvasti hoitaja, joten tämäkään keksintö ei vielä tuonut käytännön ratkaisuja sähkövalaistukseen.
Venäläinen Jablochkoff rakensi Pariisissa vuonna 1876 käyttökelpoisen kaarilampun. Tässä ns. Jablochkoffin kynttilässä kaarilampun hiilet olivat vierekkäin toisistaan eristettyinä, ja koska molemmat sauvat lyhentyivät yhtä nopeasti, ei tarvittu säätäjää tai säätölaitetta. Kun näitä kynttilälamppuja kytkettiin useita peräkkäin, saatiin kirkas valonlähde. Näin tiedetään valaistun tavarataloja Pariisissa vuonna 1877. Koteihin ei tätä valonlähdettä voitu ajatella sen suuren kirkkauden takia. Haittapuolena oli myös huono käytettävyys: yksi kynttilä paloi vain noin puolitoista tuntia.
Mielenkiintoinen sovellus kaarilampulle liittyi ajatukseen sen käytöstä kaupunkivalaistuksessa 1880-luvulla. Nykyisinkin huikealta tuntuva ajatus oli, että kirkkaalla kaarilampulla ratkaistaan koko kaupungin valaistus asettamalla yksi tai useampi »keinoaurinko» korkealle kaupungin kattojen yläpuolelle. Monissa yhdysvaltalaisissa kaupungeissa tätä ajatusta kokeiltiinkin.
Ranskalainen sähköinsinööri Sébillot matkaili Amerikassa ja sai sieltä »loistavan» idean Pariisin valaisuun. Yhdessä arkkitehti Bourdais'n kanssa hän suunnitteli 360 m korkean tornin, jolla voitaisiin valaista koko Pariisi viiden ja puolen kilometrin säteellä yhdellä ainoalla valonlähteellä tornin huipulta. Herrat jättivät suunnitelmansa vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelyä varten julkistettuun monumenttikilpailuun nimellä Colonne-Soleil, Suuri aurinkotorni. Tälle huikean korkealle tornille kaavailtiin myös rinnakkaiskäyttöjä; sen ylätasanteella olisi ollut näköalapaikka tuhannelle turistille ja tornissa olisi ollut huoneita ilmaterapiaa tarvitseville. Maailmannäyttelyn monumenttikilpailuun tuli vain kaksi ehdotusta, ja aurinkotorni jäi toiselle sijalle. Voiton vei sillanrakennusinsinööri Gustaf Eiffel omalla torniehdotuksellaan. Mikä olisikaan ollut Pariisin tunnus ja maamerkki, jos kisassa olisi käynyt toisin? Kilpailun tuomaristo perusteli Eiffelin tornin hyväksi tehtyä päätöstä sillä, että yksi aurinkotorni ei ennen pitkää kaupungin kasvaessa riittäisi ja korkea torni olisi myös kohde terroristeille, joita jo 1800-luvun lopulla pelättiin.
Hehkulamppu keksittiin virallisesti 1800-luvun lopulla. Kuitenkin jo 1850-luvun vaiheilla kehitystyö hehkulampun ja siihen tarvittavien tekniikoiden työstämisessä oli vilkasta eri puolilla maailmaa. Vuosina 1840–78 tietoon tuli useita keksintöjä, mutta mikään niistä ei vielä johtanut käytännön ratkaisuihin.
Yhdysvaltalainen Thomas Alva Edison on jäänyt historiankirjoihin hehkulampun keksijänä. Yhtä onnekkaita eivät olleet kanadalaiset Henry Woodward ja Matthew Evans, jotka patentoivat hehkulampun v. 1875, mutta epäonnekseen heillä ei ollut rahoitusta keksintönsä kaupallistamiseen. Itse asiassa Edison osti oikeudet tähän patenttiin, ja kehitystyönsä jälkeen hän sitten esitteli ensimmäisen kaupalliseen valmistukseen soveltuvan hehkulampun 21.10.1879.
Edison oli paitsi tuottelias keksijä myös ansiokas PR-mies, joka ymmärsi julkisuuden ja rahamaailman tuen tärkeyden tuotteistuksessa. Vuonna 1878 hänen ystävänsä patenttiasianajaja Lowrey auttoi keräämään 300 000 dollarin pääoman sijoittajilta tukemaan Edisonin työtä. Samana vuonna perustettiin Edison Electric Light Company. Edisonilla oli suuri merkitys sähkön ja sähkövalaistuksen käytön yleistymisessä. Hän oivalsi, että pelkkä lamppu ei riitä, vaan vasta sähköenergian tehokas jakelu turvaisi hehkulampun menestymisen. Edison suunnittelikin erilaisia komponentteja sähkön tuottoa ja jakelua sekä sähkövalaistuksen käyttöönottoa varten.
Uudenvuodenaattona 1879 koettiin ihastelun ja ihmetyksen hetkiä, kun Edison järjesti ensimmäisen yleisen demonstraation uudesta keksinnöstään: New Jerseyn Menlo Parkin katuja, rautatieasemaa ja Edisonin laboratoriota valaistiin sadalla hehkulampulla. Tätä ihmettä ihastelemaan erikoisjunat kuljettivat paikalle joukoittain ihmisiä.
Englantilaiset puolestaan pitävät Sir Joseph Swania hehkulampun keksijänä. Swan oli tehnyt kehitystyötä useiden hehkulampun käytännön valmistukseen liittyvien ongelmien parissa 30 vuotta. Swanin nimiin on kirjattu hehkulamppukeksintö 18.12.1878, siis vuotta ennen kuin Edison esitteli ensimmäisen kaupallisen lamppunsa. Runsaan kuukauden kuluttua siitä, kun Edison esitteli ensimmäisen lamppunsa, Swan joutui esittelemään toimivan hiililankahehkulampun Englannissa 3.2.1879 todistaakseen uudelleen keksintönsä. Swanilla ei kuitenkaan ollut varallisuutta eikä PR-taitoja, joita olisi tarvittu lampun massatuotannon aloittamiseksi. Vaikka Edison olikin saanut nimiinsä hehkulampun patentin Englannissa, sopivat Edison ja Swan myöhemmin patenttikiistansa ja perustivat yhteisen yrityksen Englantiin.
Pariisin maailmannäyttelyssä 1881 hehkulamppu tuli yleiseen tietoisuuteen Euroopassa. Aiempiin valaistustapoihin verrattuna hehkulampun ylivertaisia ominaisuuksia olivat helppohoitoisuus ja soveltuvuus kotikäyttöön.
Suomi oli edelläkävijämaita Euroopassa sähkövalon käyttöönotossa. Tähän vaikutti merkittävästi se, että Finlaysonin johtajan Wilhelm von Nottbeckin poika Carl von Nottbeck työskenteli 1870- ja 1880-lukujen vaihteessa Edisonin tehtaassa Yhdysvalloissa. Carl von Nottbeck teki Edisonin kanssa sopimuksen, jonka mukaan hän lähti yrittämään New Yorkiin rakennettavaa ensimmäistä sähkölaitosta vastaavan laitoksen rakentamista kaukaiseen Pohjolaan, Tampereen Finlaysonin tehdaslaitokseen. Suomessa sähkövalon epäilijät jäivät varjoon, kun tehtaan kutomosalissa sytytettiin 150 hehkulamppua 15.3.1882. Asennustarvikkeet valmistettiin kaikki itse Finlaysonin tehtaan puusepänverstaassa, jossa syntyivät puusta niin lampunpitimet, asennuslistat kuin muutkin tarvittavat sähkötarvikkeet. Edison-yhtiön tiedotuslehden numerossa 6 kerrotaan Edisonin saaneen 17.3.1882 valojen syttymisestä kaapelisähkeen: »Valaistus asennettu 61. leveysasteelle. Täydellinen menestys».
Edisonin hehkulamput olivat syttyneet vain neljässä paikassa Euroopassa ennen Finlaysonin tehdasta, kaikki vuosien 1881 ja 1882 vaihteessa eli vain muutamaa kuukautta aiemmin.
Täysin toisentyyppinen valontuottotapa hehkulangan lämpenemiseen verrattuna on kaasupurkaus. Suljetussa tilassa olevan kaasun lämpötilan kasvaessa syntyy kullekin kaasuyhdisteelle ominaista säteilyä. Purkauslamppujen kehityksessä ovat tavoitteina olleet hehkulamppuun nähden suurempi valotehokkuus, pidempi polttoikä ja valon vaihtoehtoiset väriominaisuudet.
Heti uuden vuosisadan kynnyksellä vuonna 1901 keksijä Hewitt esitteli elohopeahöyryyn perustuvan purkauslampun. Kaasu oli suljettu noin 1,2 m pitkään lasiputkeen ja syntynyt valo oli väriltään sinivihreää. Vuonna 1934 tämän pohjalta kehitettiin vastaavantyyppinen lamppu, jolla voitiin tuottaa valoa suuremmalla teholla pienemmässä tilassa. Elohopealamppuja käytetään vieläkin esimerkiksi katuvalaistuksessa, mutta tehokkaammin valoa tuottavat purkauslamput ovat myöhemmin syrjäyttäneet ne osittain.
Elohopeahöyrylamput olivat edelläkävijöitä loistelampuille. Kun tiedettiin, että elohopeahöyry säteilee paljon silmille näkymätöntä ultraviolettisäteilyä, keksittiin päällystää purkausputken seinämät fluoresoivalla aineella, joka muuttaisi siihen osuvan ultraviolettisäteilyn näkyväksi valoksi. Loistelamput esiteltiin yleisölle ensimmäisen kerran vuonna 1937 New Yorkin messuilla. Ne alkoivat yleistyä 1940-luvulla, ja Suomessa ensimmäiset loistelamput otettiin käyttöön 1941. Loistelamppujen käyttööntuloa voidaan pitää eräänlaisena taitekohtana sähkövalaistuksen historiassa. Kun lamppujen valotehokkuutta saatiin kasvatettua, polttoikää pidennettyä ja lamppujen väriominaisuuksia monipuolistettua, voitiin sähkövalolla osittain korvata jopa päivänvaloa.
Natriumhöyryyn perustuvan purkauslampun kehitys alkoi 1920-luvulla, jolloin valmistettiin ensimmäiset pienpaineiseen natriumpurkaukseen perustuvat lamput. Matalassa natriumhöyryn paineessa syntyvä säteily on monokromaattista, ja sille on ominaista oranssinkeltainen väri. Värien toistosta ei säteilyn monokromaattisuuden takia voi puhua, mutta ehdoton etu on lampun suuri valotehokkuus. Nykyisten pienpainenatriumlamppujen valotehokkuus on jopa 200 lm/W.
Natriumhöyryn paineen kasvaessa purkauksen synnyttämän valon spektri levenee ja keltaisuus vähenee. Suurpainenatriumlamppujen kehitys alkoi 1950-luvulla. Ensimmäiset tällaiset lamput tulivat markkinoille 1965. Lamppujen hyviin ominaisuuksiin kuuluu suuri valotehokkuus; nykyisin se on noin 140 lm/W. Pienpainenatriumlamput ovat kooltaan suuria, ja niiden käyttökohde on pääasiassa tievalaistus. Suurpainenatriumlamppuja käytetään myös tie- ja katuvalaistuksessa ja lisäksi mm. ulkoalue- ja teollisuusvalaistuksessa.
Purkauslampuista oma lajinsa ovat monimetallilamput, joiden purkausputkessa käytetään eri metalliyhdisteitä. Niiden valo sisältää kullekin metallihalogeeniyhdisteelle ominaista säteilyä. Monimetallilamput tulivat markkinoille 1960-luvulla. Nykyään niitä on saatavana useita eri tyyppejä, joiden valontuotto- ja väriominaisuudet ovat erilaiset.
Valon vaikutusta näkemiseen on pitkälti kuvattu ja mallinnettu verkkokalvon tappi- ja sauvasolujen avulla. Vuonna 1722 hollantilainen Antony van Leeuwenhoek teki ensimmäiset havainnot näistä soluista. Vuonna 1834 saksalainen Gottfried Treviranus varmisti näiden olevan »valoherkkiä reseptoreita». Kansainvälisen valaistusjärjestön CIE:n vuonna 1924 julkaisemaa ns. päivänäkemisen spektriherkkyysfunktiota on myös selitetty pitkälti tappisolujen aallonpituusvastetta kuvaavaksi käyräksi.
Yli 150 vuoden ajan uskottiin, että sauvat ja tapit ovat ainoita valoreseptorisoluja ihmissilmässä. Yhdysvaltalainen tutkimusryhmä teki kuitenkin vuonna 2002 mullistavan havainnon: se löysi kolmannentyyppisen valoreseptorin nisäkkään verkkokalvolta. Tätä reseptoria pidetään puuttuneena renkaana, joka auttaa kuvaamaan valon aiheuttamien biologisten vaikutusten mekanismeja. Uskotaan, että valon vaikutukset ulottuvat paljon pidemmälle kuin näkemiseen. Biologiset vaikutukset tarkoittavat, että hyvällä valaistuksella voi olla positiivisia vaikutuksia ihmisen terveyteen, hyvinvointiin, vireystilaan ja unen laatuun (Leppämäki, tässä numerossa). Sauva- ja tappisolujen valoherkkyyden tavoin myös kolmannen valoreseptorin herkkyys vaihtelee valon aallonpituuden mukaan. Maksimiherkkyys valon biologisille vaikutuksille on kuitenkin eri aallonpituusalueella kuin näkemisen spektriherkkyyden maksimi, millä uskotaan olevan merkittäviä vaikutuksia tulevaisuudessa terveellisen valaistuksen määrittämisessä.
Vuonna 2005 kirjoitettu katsaus keinovalon historiasta ei voi olla päättymättä LEDeihin (light emitting diodes). Nämä puolijohdekomponentit kehitettiin 1960-luvulla, mutta valaistuksen tarpeisiin on niiden kehitystyössä panostettu merkittävästi vasta 1990-luvulta alkaen. LEDien etuina valonlähdemarkkinoilla ovat niiden pieni koko, pitkä polttoikä, valotehokkuus (kasvaa jatkuvasti), kestävyys sekä mahdollisuudet säätää valon intensiteettiä ja väriä.
LEDit tarjoavat täysin uusia tapoja toteuttaa valaistuksia, ja niiden ennustetaan mullistavan valaistuskäytännön lähivuosien aikana. Kun Edison 1870-luvulla ryhtyi kehittämään hehkulamppua senaikaisen kaarilamppuvalaistuksen sijalle, hänen kerrotaan todenneen nähdessään kahdeksaan kaarilamppuun perustuvan valonlähteen: »Näin, että se mitä on tehty, ei ole vielä käytännössä hyödyllistä. Kirkasta valoa ei ole jaettu osiin niin, että se voitaisiin tuoda yksityiskoteihin.» Onkin totta, että hehkulampusta tuli oiva kotien valonlähde, ja se mullisti aikansa. Nyt runsas vuosisata Edisonin keksinnön jälkeen, kun pienet LEDit tekevät tuloaan yleisvalaistukseen, ollaan ehkä taas uuden askeleen edessä: valonlähteet voidaan jakaa osiin niin, että valoa tuodaan pieninä yksikköinä esimerkiksi kalusteisiin integroituna sinne, missä sitä mm. kotien, työpaikkojen ja liikenteen erilaisissa toiminnoissa tarvitaan.
Pitkä matka on tultu valon ja ihmisen matkassa luolaihmisten nuotiotulista väriä ja intensiteettiä muuttavaan LED-valaistukseen. Matka jatkuu, sillä tutkimus- ja kehitystyötä tehdään niin valonlähteiden kuin entistä tehokkaampien ja ihmisläheisempien valaistustapojen kehittämisessä.
Valolla uskotaan olevan ihmiseen myös sellaisia biologisia vaikutuksia, joita vielä emme tunne. Uusin tutkimusalue on valaistus- ja aivotutkimuksen yhdistäminen pyrittäessä selvittämään valon fysikaalisia ja biologisia vaikutuksia ihmisen näkemiseen, toimintaan ja terveyteen. Tässä tutkimustyössä on myös Teknillisen korkeakoulun valaistuslaboratorio mukana.
We have wanted to develop a luminaire whose materials do not pollute the environment. Development work began three years ago and along the way it was discovered that we are now becoming a product that does not exist on the market when implemented in this way. To this end, we decided to apply for a patent for this, which we have now obtained.
The features of the luminaire are as diverse as possible, the control method is intelligent. In addition, the automation works if desired. The luminaire detects the presence of a person, so that the luminaire remembers the information from the previous setting. In addition, the luminaire detects daylight coming from the outside, so the luminaire automatically dims the amount of light. This saves energy. It is also possible to adjust the color temperature of the light. You can try these and other features if you want a luminaire for your workstation. Contact us and you can get a demo light to try it out. Ask more from us: Pekka Orne, tel. +358 400 284 571 or by e-mail pekka.orne@adlux.fi pekka.orne@adlux.fi
Tytäryhtiömme VAS Nordic Oy:n toiminta on siirtynyt osaksi AD-Luxia. Koko tuotanto on jatkossa AD-Luxin toimintaa.
Lisätietoja antaa: Pekka Orne, puh. 0400 284 571
Uusi kiertotalousvalaisimemme on nyt tuotannossa!
Tämä ympäristöystävällinen ratkaisu vähentää valaistuksen aiheuttamaa hiilijalanjälkeä merkittävästi ledien tuoman energiansäästön lisäksi. Valaisimen rakenteelle on myös haettu patenttia. Kyse on siis myös keksinnöstä.
AD-Lux tuo markkinoille energiatehokkaan ledivalaisimen erityisesti toimistojen valaisimeksi. Runko on valmistettu kokonaan kierrätetystä materiaalista.
Valaisin valaisee sekä ylöspäin että alaspäin. Valittavana on myös pelkästään alaspäin valaiseva malli. Valaisimen ohjaus toimii langattomasti kännykän kautta. Voidaan ohjata myös langattomasta seinäpainikkeesta joko yhtä yksittäistä valaisinta tai useampaa samanaikaisesti.
Valaisin voidaan valita myös värilämpötilasäädöllä, jolloin voi valita mieleisensä värilämpötilan. Lisäksi valittavina ominaisuuksina on liike- ja päivänvalotunnistin.
Valon laatu on myös ratkaisevan tärkeää. Valittavana myös Philipsin ihmiskeskeinen valaistus. Tässä valaisimessa valon spektri on sellainen, jossa ihminen näkee ja jaksaa paremmin. AD-Lux on perinteisesti ollut vaalimassa hyvää, päivänvalon kaltaista keinovaloa sisätiloissa ja nyt me toteutamme alkuperäistä ajatustamme ledeillä.
Klikkaa tästä ja katso tästä kaikki valaisinmallit
Recyclable housing & local supply chain.
Motion sensor, daylight sensor and wireless control.
Color temperature adjustment and anti-glare lenses.
Pyydä meiltä esittely ja vaikkapa mallivalaisin kokeiltavaksi: adlux@adlux.fi tai puhelimella 02 517 0300
Tapiolla on pitkä ja monipuolinen kokemus yritystoiminnan johtamisesta ja nyt on hän on lupaunut tulla toimintaamme mukaan tuomaan näkemyksiään ja apujaan liiketoimintastrategian kehittämiseen.
AD-Luxissa on nyt kaksi neuvonantajan roolissa olevaa henkilöä. Pentti Jäntti on toiminut tuotekehityksemme vetäjänä jo kohta kaksi vuotta.
English 
Finnish